Päivä 14, Bad Sooden-Allendorf – Eisenach

Fiksut lukijat tietysti huomaavat toisesta nimestä, että Via Scandinavica on nyt ohi. Vielä fiksummat tai maantiedetietoisemmat huomaavat samalla, ettei tuo ole yhden päivän etappi. Sen takia ei liene yllätys, että täältä Eisenachista lähden kotimatkalle.

Tämän tekstin olisi aivan yhtä lailla voinut nimetä Treffurt – Creuzburg. Tuo ero kertoo reitin vaikeudesta, ei lainkaan kävelyn kannalta, vaan kun ei yöpaikkoja oikein löydä. Osa on täynnä, onhan nyt lomakausi, se on ihan ymmärrettävää. Sitä vaan ei pysty ymmärtämään, että iso osa ei vastaa viesteihin. Ei tätä Saksaa näin jaksa. En siteeraa entistä keihäänheittäjää, mutta tunnustan, että välillä kävi mielessä.

Viime yö siis meni Bad Sooden-Allendorfissa. Sieltä siirryin junalla Eschwegeen, josta bussilla Treffurtiin. Sieltä sitten kävelin Creuzburgiin. Umpeenkasvaneitten polkujen lisäksi kulkua hidastuttivat pikkukiviset alamäet, joissa piti huolellisesti katsoa, mihin ja miten jalkansa laittaa. Creuzburgiin tulo oli varmaan hitainta koko tällä reitillä. Niin, ja Creuzburgista ei sen enempää yöpaikkaa, kysyin, kuin passileimaakaan. Siispä Eisenachiin.

Yksi iso ongelma ainakin tällä reitillä on se, ettei sitä ole kuljettu. Sen huomasi tänäänkin niillä korkeilla paikoilla, polut olivat varsin umpeenkasvaneita. Lisäksi niillä poluillakin on ajeltu mopoilla tms, leveämmillä väylillä on pohjaa rikottu metsäkoneilla. Onneksi ei jalkine jäänyt missään mutaan.

Mitä jäi käteen? Kirjaimellisesti ei tietenkään mitään, mutta oppipa muuttamaan suunnitelmiaan ja olemaan joustava. En kadu hetkeäkään, että lähdin, mutta toista kertaa en varmaan Via Scandinavicalle lähde. Sivutuotteena syntyivät tietenkin nämä tekstit, ja myös videot, joita oli ihan hauska kuvata, niin improvisoitua ja käsivaraista kuin kaikki olikin. Ehkä pitää tehdä joskus muustakin.

Numeroina tämä reitti oli minulle 370 km, 2500 nousumetriä sekä 450 000 askelta.

Seuraavasta reitistä en osaa sanoa. Ehkä joskus jossakin 🙂

Tuonne ylös…

Pääskyjä lepotauolla

Missäs tässä se polku menee?

Keiserhofin Turmschänken jälkiruoka

Linkki päivän videoon:

Päivä 14, Bad Sooden-Allendorf – Eisenach
https://youtu.be/AdSxilJn0iM

Päivä 13, Arenshausen – Bad Sooden-Allendorf

No niin, oli himpun verran lähellä, etten ole jo kotimatkalla. Ei Saksa vaan ihan toimi. Toisaalta yksi vastaus aina riittää, ja sellainen tänäänkin tuli.

Eilen tuli, kuten kerroin, se yksi vastaus. Siitä kehkeytyikin varsin lämmin kohtaaminen, kun pastori pyysi minua aamiaiselle luokseen. Aivan uskomatonta ja odottamatonta vieraanvaraisuutta! Kaksi hyvin ystävällistä koiraa oli lisäksi vastassa. Eilen minulle hakemansa kananmunan keitti sitten matkaevääksi (ei tosin tuoreutensa takia kuoriutunut kovin mallikkaasti). Sellainen moka minulle siinä kuitenkin kävi, että passileiman unohdin, vaikka siitä puhuttiinkin.

Yksinäistä kulkemista jatkui sitten aika pitkään, kauniissa maisemissa, kunnes sitten saavuin Teufelskanzelille. Nimi lähtee vanhasta tarinasta, jossa paholainen ja noidat lyövät vetoa, pystyykö paholainen kantamaan kiven vuorenharjanteen toiselle puolelle. Paholaisen mielestä siinä ei ollut mitään ongelmaa ja niin lähti kiven kanssa. Väsyi kuitenkin kulkiessaan ja nukahti, hävisi siinä vetonsa. Ihan varma en ole siitä, oliko tuo paikka juuri se, mihin paholainen nukahti, mutta tämän tarinan vuoksi tuolla on aivan huikea näköalapaikka ja pieni kesäravintola.

Niin, se mieluisin yöpymispaikka Sickenbergissä ei siis suvainnut vastata. Jostakin sivuiltansa löytyi sitten numero, johon viimein soitin. Sieltä tuli sitten korvaan automaattiviesti, jossa kerrottiin, ettei kukaan ole paikalla. Se ei kovasti lämmittänyt. Ei lisälämmölle ollut tarvettakaan, kun aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, lämpötila auringossa oli varmaan lähellä 30 °C. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäi yrittää löytää yösijaa Bad Sooden – Allendorfista. Yksi hotelli lopulta vastasi, täällä huoneessa tätä tekstiä kirjoittelen. Olipa näillä jokin leimasin passiini, vaikkei mikään virallinen pyhiinvaellusleima varmaan olekaan.

Nyt on sitten jännitys seuraavasta yösijasta. Teoriassa se on fransiskaaniluostari Hülfensbergissä. Saatoin kuitenkin kirjoittaa sen muutaman minuutin myöhässä, se kun on toimiva luostari, jolla on omat aikataulunsa. Varasuunnitelma on sitten taas julkisten käyttö. Höh!

Jakohistoria näkyy

Jollakulla on kyyhkyslakka 🙂

Teufelskanzel

Teufelskanzelin kahvilan kevyt juustoleipä

Jako ja sen loppuminen on vielä pitkään läsnä, vanhalla rajaseudulla liikutaan

Linkki päivän videoon:

Päivä 13, Arenshausen – Bad Sooden-Allendorf
https://youtu.be/65irmk6cjHM

Päivä 12, Göttingen – Arenshausen

Eilinen oli pettymysten päivä, tämä ei niinkään, ei ollenkaan.

Täksikin yöksi kirjoittelin moneen paikkaan, vain yksi vastasi, se kaikkein odottamattoman, eli Arenshausenin katolisen kirkon pastori. Opaskirja antoi virastoaikoja, joitten ohi en odottanut vastailevan, kunhan kirjoitin. Sitten siis en lainkaan ymmärrä tätä asiakaspalveluajattelua, jossa viesteihin ei vastata, kun kuitenkin harjoitetaan liiketoimintaa. Ehkä tätä mollasin jo aiemmin, mutta sen verran tylsä on tyyli, että sallittakoon tämä minulle. Tämä pastori on kyllä loistotyyppi, hänellä on kanoja, joilta hän haki minulle munan aamuksi. Saattaa tosin jäädä käyttämättä, kun kutsui minut aamiaiselle 🙂

Päivän reitti oli opettavainen siinä mielessä, että opasteita kannattaa seurata. Yhdessä käännöksessä en huomannut, niinpä tuli semmoinen vajaa kilometri ylimääräistä kävelyä. Se ei tietenkään haittaa. Lisäkulkijoita kyllä reitille kaivattaisiin kahdestakin syystä. Palveluita olisi hyvä olla lisää, toiseksi kulkuväylät olisivat paremmalla mallilla. Näin umpeenkasvaneita ja aivan keskellä peltoa kulkevia polkuja ei olisi ilman kännykoordinaatteja löytänyt millään ilveellä.

Eläinhavaintoihin tuli lisää peltopyy. Yhdessä kohdin oli taulu, jossa kerrottiin yhteistyöstä englantilaisten kanssa lajin tukemiseksi. Surullinen lisähavainto puolestaan oli kuollut maamyyrä eli kontiainen. Perhoset sitävastoin ilahduttivat kovasti.

Yllättäen alkaa tämän osuuden loppu häämöttää. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että Eisenachiin pääsen jo tulevalla viikolla. Sitten onkin edessä päätös jatkamisesta, silleen varmaan päivä kerrallaan tästä eteenpäin. Hieman olen kallistumassa sille kannalle, että Saksan kuljen läpi ja sitten palaan. Meikäläisen kaltainen yksinkertainen ihminen suosii selkeitä ratkaisuja. Reissu ja maa, Ranska sitten seuraavaksi joskus.

Yksinäinen vartiotorni Göttingenin rajalla.

Ruokatauon jälkeen, hyvä paikka Lichtenhagenissa 😋

Näitä kärrynjälkiä ei ollut poluksi uskoa

Kukkia polun varrelta, herkkä väri ❤️

Aletaan olla vahvemmin katolisella seudulla, näitä kärsimystarinan kuvauksia oli toistakymmentä, päässä pieni kappeli

Linkki päivän videoon:

Päivä 12, Göttingen – Arenshausen
https://youtu.be/hYPuEZ_M710

Päivä 11, Diekholzen – Göttingen

No niin, tästä tuli semmoinen pettymysten päivä. Lukija arvannee helposti syyn, jos katsoo mainittujen paikkakuntien etäisyyttä ja sitä suhteessa käveltyihin kilometreihin, joita kertyi vain vähän yli 12.

Niin, ne yöpaikat. Alunperin kun lähdin siitä kolmenkympin päivämatkasta, en alkanut varailla majoituksia kovin etukäteen. Lauantaista sunnuntaihin tuntuu taas täällä olevan kovin suosittu retkeilyaika, minkä takia siihen kaikki tuntuu olevan tukossa. Sama kävi itse asiassa jo Lüneburgissa. En vain osannut ottaa opikseni. Tällä menolla, jos tätä jatkuu, olen Eisenachissa tuossa tuokiossa.

Katsoin siis reittikirjasta tulevia mahdollisia yöpymispaikkoja, joita sitten lähestyin sähköpostitse. Tälle päivälle näitä olivat Wernershöhe, Bad Gandersheim, Alfeld, Northeim ja Göttingen, suurin piirtein etäisyyden mukaan. Tuon ensimmäisen vastausta odottelin ennen muille kirjoittamista. Eberholzenin kylän kohdalla sitten päätin, etten lähde menemään Wernershöheen lainkaan. Jos siellä ei olisi voinut yöpyä, mikä asiaintila sitten kävikin ilmi myöhemmin, olisi ollut ylivoimaisen pitkä taival keskellä suurin piirtein ei mitään, ilman muita yöpymismahdollisuuksia. Eberholzenista sitten Heinumin kylälle, josta (kutsu)bussilla Bantelnin asemalle, josta sitten Göttingeniin, joka ensimmäisenä vastasi ja ainoana tarjosi yösijaa. Periaatteessa olisin hyvin pystynyt kävelemäänkin Heinumista Bantelniin, aikaa oli riittävästi, tie vain näytti ja sitten olikin kovin samanlaista kuin Eberholzenista Heinumiin, ei keliä, olemattomat pientareet, autot menevät tuhatta ja sataa. Heinumiin kävellessä tuli vastaan Volvo, jolla vauhtia silmämäärin oli n. 150 km/t.

Junassa on aina kiva matkata, niin nytkin, pettymyksestä (Enttäuschung) huolimatta. Göttingen myös tavallaan liittyy koko tähän reissuun sikäli, että kun viime kesänä oli tarkoitus juhlistaa Eisenachissa Interraililla yöpymisen 50v-päivää, mikä sitten ei sen lonkan takia onnistunutkaan, läksin nimenomaan Göttingenistä bussilla.

Tätä joskus olen kertonutkin, tulkoon nyt vielä tähän kirjatuksi, että kun bussin pääteasemalta kävelin Warthan rajanylityspaikalla, matkalla länsipoliisi pysähtyi vierelle ja kehotti varovaisuuteen, kun itäpuolelta saattavat ampua. Rajanylitys vouchereitten ostoineen sujui ongelmitta, itäpuolella bussia odotellessa tulee sitten luokse rajamies konepistooli kainalossa, toteaa yks’kantaan: ”Nicht laufen!”, niinkuin olisi käynyt mielessäkään 😣 Aivan ihana saksalaispariskunta maksoi bussimatkani, ikikiitollinen olen heille! Se päivä, myöhemmin vasta tajusin, oli Bachin kuolinpäivä. Joka minut tuntee, tietää Bach-rakkauteni 😅

Eisenachiin päästyä tulee toivon mukaan enemmän kävelykilometrejä päivää kohti kuin tänään!

Kun musiikkia tuli sivutuksi, en pysty olemaan ihmettelemättä sitä tyyliä, joka näyttää olevan vallalla niin Saksassa kuin Suomessakin, että joka paikassa pitää olla jokin äänilähde auki, hiljaisuus ja luonnolliset äänet ovat pannassa. Joskus liki mieluummin tilaisi kattilan päähän ja jonkun sitä astaloimaan. Ei pysty ymmärtämään! Enkä muuten haluaisi klassistakaan kaiken aikaa soimaan taustalle, samasta syystä.

Diekholzenin camino-aiheinen suihkuverho ❤️

Tällaisia en ole Suomessa mielestäni nähnyt

Yliopistokaupungin kaduilla

Linkki päivän videoon:

Päivä 11, Diekholzen – Göttingen
https://youtu.be/hf8TsLgPyv8

Päivä 10, Sarstedt – Diekholzen

Tänään alkoi tuntua lämpimältä, pullotkin, jotka tähän asti ovat olleet mukana liki näön vuoksi, tulivat nyt tarpeeseen. Kokonaan eivät tyhjentyneet, mutta oli hyvä muistutus tuleville päiville, kun lämpöä on luvassa vielä enemmän.

Tämän päivän reitti oli todellakin kaksijakoinen. Alkuosa Sarstedtista Hildesheimiin oli liki kuten tähänkin asti, tasaista ja vaihtelevan kapeata polkua. Hildesheimin jälkeen alkoi sitten kiipeäminen, jota jatkuu hyvinkin loppumatkan. Lähes heti alussa tuli 80 nousumetriä noin puolen kilometrin matkalla, tiesi kiivenneensä. Ylempää oli kyllä sitten tosi komeat näkymät.

Matkavauhti on ollut hieman alle sen viisi km/t, mitä arvelin ja tavoittelin. Erityisesti hitaita ovat olleet märät polut, koska ovat mutaisia ja liukkaita, ja myös nämä umpeenkasvaneet polut, joita tällekin päivälle riitti. On siinä ihmettelemistä, kun kummallakin puolella kasvaa omanmittaista ja pidempää nokkosta. Oman hidasteensa muodostavat sitten ihmiset. Joillakin on mukana uteliaita koiria, jotkut muuten vaan jäävät juttelemaan. Pari koiraa oli tänään sellaista, etteivät kovin tuntuneet tykkäävän selkärepuista. Liian vähän on sitten kulkijoita näillä teillä.

Varsin ihastuttava juttu oli, kun tulin tähän katoliselle kirkolle katsomaan tätä yösijaa, joka sivumennen sanoen on aivan ihastuttava, avainhenkilön seurassa oli muusikko, joka ryhmänsä kanssa on huomenna tulossa soittamaan konserttia kirkossa. Kuvitelkaapa hämmästystäni ja riemastustani, kun joku tietää, mikä on sinkki.

Ohraa villinä

Umpeenkasvanut rata

Tuhatvuotinen ruusu

Kiipeily alkaa 😳

Pyhiinvaelluspylväs, päällä leima

Näistä pilvistä lähti vettä ja ääntä riittävästi

Linkki päivän videoon:

Päivä 10, Sarstedt – Diekholzen
https://youtu.be/feGN7VQBHSw

Päivä 9, Hannover – Sarstedt

Päivä alkoi eri tavalla kuin aiemmat. Yöpaikasta ei saanut aamiaista. No, ei saanut Lyypekistäkään, mutta siellä oli käytössä keittiö, jossa saattoi puuhata jotakin.

Siitä ei varmaan johtunut, että päivä tuntui paremmalta kuin pari aiempaa. Niitten turhautumisia olenkin purkanut. Tänään koko välin kuljin jalan. Pitää kyllä myöntää, että houkutus oli hypätä ratikan kyytiin, kun sellaisen näin menevän liki määränpäätä. Ihan pikkuisen vain, ei yltänyt lähellekään toteutumista.

Hannoverin kaupunki oli merkintöjen suhteen aivan onneton. Ilman mukana kulkevaa reittikoordinaatistoa en varmaan olisi selvinnyt yhtään mihinkään. Nykytekniikasta on siis apua 👍 Kun sieltä kaupunkialueelta selvisi, oli sitten helpompaa.

Se niistä koordinaateista. Alku päivään oli oikein mainio, kun kävin Marktkirchessä hakemassa leiman. Kirkossa oli kahdet erikoiset urut. Pääurut olivat nimittäin sivulaivassa, toiset olivat kirkon etuosassa, vain pieni kaappi. Jalkio ei ollut oktaaviakaan, äänikertojen valintanupit olivat pienimmät näkemäni. Uruista tulee aina hyvä mieli.

Vesien halki kulki reitti, liki koko matkan oli vesiä jollakin puolella, jokia, järviä, lampareita, luonnon muovaamia ja ihmisen tekemiä. Reitti oli merkintöjen puutteesta huolimatta aika selkeä, kuitenkin selkeästi varsin vähän kuljettu, kun osa polusta oli niin umpeenkasvanut, ettei pohjaa nähnyt.

Reitille tuli mittaa 24 km. Osa hyvästä mielestä saattaa selittyä urkujen lisäksi sillä, että olen luovuttanut tuosta kolmenkympin keskipäivämatkasta. Huomisen matka tullee olemaan samaa luokkaa, luulen. Huomisen sääennusteessa on vaan sitten sadetta ja ukkosta. Pitää lähteä ajoissa.

PS Päivän videossa muistelen, että Umpeenkasvaneella polulla olisi ollut laulu. Sitähän se ei ole, vaan kyse on Janačekin pianoteoksesta.

Hannoverin Marktkirchen pikku-urut

Koululaisryhmiä (?) melomassa

Umpeenkasvanutta polkua

Sammakko polulla

Linkki päivän videoon:

Päivä 9, Hannover – Sarstedt
https://youtu.be/IYBURxJjCPo

Päivä 8, Celle – Hannover

Tämmöinen päivä taas.

Kuten kaupunkien välisestä mitasta voi päätellä, oli tänään taas julkisilla käyttöä. Cellestä lähdin kävelemään vähän isompaan kylään nimeltään Engensen. Siellä piti oleman kohtuulliset yöpymismahdollisuudet. Niistä ei mikään toteutunut. Kun niistä palveluitten puutteesta mainitsin, tilanne tässä oli se, että Engensenin ja Hannoverin välissä ei ollut oikein mitään, mitä edes olisi voinut yrittää. Siispä Hannoveriin…

Kun pienistäkin asioista voi iloita, tänään ilahdutti, että vaikka sääennuste kovasti näytti sateiselta, todellisuus oli pilvipoutaa. Pilvipouta onkin mitä mainioin vaellussää, olin kiitollinen. Sitten taas kun tylsyydestä mainitsin, jotakin varmaan kertoo sekin, että kävelypätkällä nousumetrejä tuli peräti 17, hyvin tasaista ja hyvin suoraa siis.

Hauska juttu tänään oli semmoinen, kun Cellestä lähdettyä tuli vastaan rouva koiran kanssa. Koira tuli tekemään tuttavuutta kanssani. Oli kuulemma löytökoira. Syntyikin siitä vähän enemmän juttua, kun hän huomasi Helsinki-paitani, on käynyt siellä useamman kerran miehensä kanssa. Olisi kahviakin tarjonnut, mutta mitäs juuri aamiaisen nauttinut lisäkahvilla tekee, siispä matkaa jatkamaan. Myöhemmin tuli vastaan pari irlanninsusikoiraa, jotka hieman muistuttavat mielirotuani eli skotlanninhirvikoiraa, isompia ja raskaampia vain.

Keskeytymättömän kävelyn pitkä kesto todennäköisesti tuotti pienen rakon vasempaan kantapäähän. On aika outo paikka, mutta siinäpä on. Vähän oudompi juttu oli sitten oikean nilkan kanssa, joka pari kertaa tuntui pettävän alta. Jos esiintyy useammin, voi olla syy jopa lopettaa tämä reissu 😞

Linna on paketoitu.

En odottanut JYSKiä Saksassa näkeväni

Purjekonekenttä, tuon värkin merkitys on epäselvä

Ensimmäinen penkki yli kolmen tunnin kävelyn jälkeen

Linkki päivän videoon:

Päivä 8, Celle – Hannover
https://youtu.be/8TKvCw_W1sY

Päivä 7, Böddenstedt – Celle

Niin, tänään tapahtui jotakin ennenkuulumatonta, kun Beedenbostelissa tapasin toisen Via Scandinavican kulkijan. Jäin tuunaamaan leimaa passiini, hän lähti jatkamaan. Enää ei nähty. Eikä ehkä nähdäkään, kun ymmärtääkseni hän oli menossa Hannoveriin, joka ei ole enää kovin kaukana. Jatkoin tuolta Oppershauseniin ja Wienhauseniin. Niistä kun ei näkynyt löytyvän yösijaa, piti ottaa bussi Cellen kaupunkiin, josta sellainen sitten ilmaantui.

Aika dramaattisen tilanteen todistajaksi jouduin, kun jokin noin korpin kokoinen haukka lenteli sähkötolpasta toiseen. Pari pääskystä lenteli aivan hermona ympäriinsä ja sitä haukkaakin päin. Niillä lienee ollut pesä lähistöllä, saattoi olla jopa poikasia.

Saksassa on paljon hyvää, mutta näitten vaellusten kanssa on hieman tuskallista, kun joutuu kävelemään kymmenet kilometrit liki näkemättä ihmisiä ja täysin vailla palveluita. Espanjassa hyvä jos viisi kilometriä pääsi niin, ettei ollut kylää ja kahvillakäyntimahdollisuutta. Vaeltajia pitäisi saada lisää, siitähän se on kiinni.

Liekö joessa vesi ruskeaa?

Joillakin on oma mylly 😳

Mihinkähän näitäkin käytetään? 🤔

Linkki päivän videoon:

Päivä 7, Böddenstedt – Celle
https://youtu.be/U23xOuo_33U

Päivä 6, Medingen – Böddenstedt

Eilen taisin jotakin mainita siitä, ettei tämä reitti sovi koirakammoisille. Väite sai tänään selkeästi vahvistusta, kun ennen Ebstorfia näin edessäni koiran, vaan en yhtään ihmistä. Huhuilin hieman, kiinnittääkseni koiran seuralaisen huomiota. Ketään ei tullut näkyviin. Koira hölkkäsi luokseni, hieman nuuhkaisi, meni sitten omia menojaan. Yhtään ihmistä ei tullut näkyviin sittenkään. Lähistöllä ei näkynyt talon taloa, josta koira olisi lähtenyt. Mysteeriksi jää 😳

Medingenin yöpyminen oli mainio. Rauhaisa, kun oli kadun päässä, vieressä luostari (johon olisi ollut kiintoisa tutustua). Saapuessa sain kulkuohjeita reitille, jota etsimällä itse en olisi löytänyt.

Ebstorfin mainitsin. Sieltä löytyi kahvila, jossa saattoi nauttia pienen välipalan ja lepotauon. Ebstorfista otin sitten pienen oikaisun reittiin, kun reitille paluu olisi tiennyt selkeätä paluuta takaisinpäin.

Pieniä kyliä tuli vastaan aina välillä. Yksi oli Gerdau, jonka pikku kirkossa otin passiini leiman ja hetken istahdin. Kirkko oli sisältä aika viileä, mikä oli tervetullutta, kun ulkona tuntui välillä liki kuumalta, varsinkin kun aurinko paistoi. Sitäkin siis tapahtui 🙂

Tämänpäiväinen kulku päätyi Böddenstedtiin, joka sekin on pieni kylä, opaskirjan mukaan kauneimmaksi kyläksikin valittu. Majatalo oli hieman erikoinen, kun huonehinta veloitettiin majatalon ravintolan ateriaa maksaessa. Oli käteiskauppa. Kuvittelin, että kortilla olisi voinut maksaa, kun paikka WLANia mainosti. Se WLAN oli kyllä olemassa, mutta katosi vähän väliä, eivätkä ne verkkonimetkään ihan sitä olleet, mitä piti. Kun olisi tiennyt, olisi ehkä raahustanut seuraavaan kylään.

Seuraava etappi on vielä päättämättä ja yöpaikka varaamatta. Kovasti houkuttelisi hevosvoimavaunukyyti jälleen kerran, siirtymä esim. Hösseringenistä Eschedeen. Katsotaan. Jalat sinänsä ovat ok, näillä säillä tosin helposti alkavat kuumottaa 🙂

Jos ei ole tolppia eikä puita, merkataan tie 🙂

Esteitä tiellä

Liki silmänkantamattomiin, perunaa ja juurikasta

Auringosta tehoja

Pastellipensas 🙂

Gerdaun kirkko

Tämmöinen oli tien vieressä, matkan pituus selvästi lyhimmän mukaan, ei koske omaa reittiäni

Linkki päivän videoon:

Päivä 6, Medingen – Böddenstedt
https://youtu.be/p_0kCqmBfdI

Päivä 5, Lüneburg – Medingen

Pitänee nyt aloittaa menneistä huomioista, koska eilen oli niin läheltä piti -tilanne. Kuljin kevyen liikenteen väylää, oikeaa laitaa, kuten tapoihin kuuluu. Ylämäkeen kun talsin, vastaan tuli pyöräilijöitä, joista viimeinen oli jäänyt hieman muista jälkeen. Hän tuli kovaa vauhtia alamäkeen ja oikealle kääntyvän tiukkaan mutkaan niin, että kun ei ollut maastopyöräilyn maailmanmestari, oli törmäysvaara todellinen. Jos olisin ollut viisi metriä edempänä, jompikumpi olisi ollut ojassa, kenties pahempaa. Nyt selvittiin säikähdyksellä. Vähän matkan päässä oli risteyksessä ryhmä pyöräilijöitä, totesivat ohi mennessäni huomanneensa vaaran.

Toinen menneistä jutuista ovat nämä näkemäni eläimet, joita tänään kumma kyllä ei tullut lisää. Matkan varrella ovat esiintyneet majava, rusakko, kaksi peuraa, kaksi haikaraa, kurkikin, ja tietysti lukematon määrä lintuja. Koirakammoisille nämä reitit eivät sitten sovi. Täällä koirat usein kulkevat vapaina.

Tämä päivä poikkesi hieman muista, kun aamulla sain varmistuksen tämän yön yöpymispaikasta, sanoi henkilö olevansa paikalla n. klo 15 asti. Piti siis kulkea rivakasti. Syntyi tuosta video kuitenkin, muutama kuvakin. Osa polusta toi mieleen menneet pyhiinvaeltajat, kun polku oli kapea, meni ylös ja alas, oli välillä varsin kasvillisuuden peittämäkin.

Hieman tuon aikataulun vuoksi joutui reittiä säätämään, otin pienen oikotien käyttöön, joka kylläkin kännykässä oli merkittynä vaihtoehtona. Tulvat olivat eräässä kohdin aiheuttaneet niin vahinkoa, että siinä ei polulle päässyt. Kevyen liikenteen väylä oli onneksi käytössä, veipä vielä oikeaan suuntaan 😅

Lüneburg on tutustumisen arvoinen kaupunki, musiikillisesti ja muutenkin ❤️

Vaaran paikka, jouduin itsekin kumartumaan epämukavan syvään. En haluaisi pyöräillä tuosta.

Polku menee sananjalkakasvuston lävitse 😣

Polulla oli nimi Skulpturenpfad 👍

Kirkko tiili-hirsi-arkkitehtuuria

Elämää yöpaikan naapurissa

Iltaruoalta tullessa huomasin oravan kirkon oven yllä 🥰

Päivän video löytyy:

Päivä 5, Lüneburg – Medingen
https://youtu.be/3CG7xNLsFlI