Päivä 13, Arenshausen – Bad Sooden-Allendorf

No niin, oli himpun verran lähellä, etten ole jo kotimatkalla. Ei Saksa vaan ihan toimi. Toisaalta yksi vastaus aina riittää, ja sellainen tänäänkin tuli.

Eilen tuli, kuten kerroin, se yksi vastaus. Siitä kehkeytyikin varsin lämmin kohtaaminen, kun pastori pyysi minua aamiaiselle luokseen. Aivan uskomatonta ja odottamatonta vieraanvaraisuutta! Kaksi hyvin ystävällistä koiraa oli lisäksi vastassa. Eilen minulle hakemansa kananmunan keitti sitten matkaevääksi (ei tosin tuoreutensa takia kuoriutunut kovin mallikkaasti). Sellainen moka minulle siinä kuitenkin kävi, että passileiman unohdin, vaikka siitä puhuttiinkin.

Yksinäistä kulkemista jatkui sitten aika pitkään, kauniissa maisemissa, kunnes sitten saavuin Teufelskanzelille. Nimi lähtee vanhasta tarinasta, jossa paholainen ja noidat lyövät vetoa, pystyykö paholainen kantamaan kiven vuorenharjanteen toiselle puolelle. Paholaisen mielestä siinä ei ollut mitään ongelmaa ja niin lähti kiven kanssa. Väsyi kuitenkin kulkiessaan ja nukahti, hävisi siinä vetonsa. Ihan varma en ole siitä, oliko tuo paikka juuri se, mihin paholainen nukahti, mutta tämän tarinan vuoksi tuolla on aivan huikea näköalapaikka ja pieni kesäravintola.

Niin, se mieluisin yöpymispaikka Sickenbergissä ei siis suvainnut vastata. Jostakin sivuiltansa löytyi sitten numero, johon viimein soitin. Sieltä tuli sitten korvaan automaattiviesti, jossa kerrottiin, ettei kukaan ole paikalla. Se ei kovasti lämmittänyt. Ei lisälämmölle ollut tarvettakaan, kun aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, lämpötila auringossa oli varmaan lähellä 30 °C. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jäi yrittää löytää yösijaa Bad Sooden – Allendorfista. Yksi hotelli lopulta vastasi, täällä huoneessa tätä tekstiä kirjoittelen. Olipa näillä jokin leimasin passiini, vaikkei mikään virallinen pyhiinvaellusleima varmaan olekaan.

Nyt on sitten jännitys seuraavasta yösijasta. Teoriassa se on fransiskaaniluostari Hülfensbergissä. Saatoin kuitenkin kirjoittaa sen muutaman minuutin myöhässä, se kun on toimiva luostari, jolla on omat aikataulunsa. Varasuunnitelma on sitten taas julkisten käyttö. Höh!