Päivä 11, Diekholzen – Göttingen

No niin, tästä tuli semmoinen pettymysten päivä. Lukija arvannee helposti syyn, jos katsoo mainittujen paikkakuntien etäisyyttä ja sitä suhteessa käveltyihin kilometreihin, joita kertyi vain vähän yli 12.

Niin, ne yöpaikat. Alunperin kun lähdin siitä kolmenkympin päivämatkasta, en alkanut varailla majoituksia kovin etukäteen. Lauantaista sunnuntaihin tuntuu taas täällä olevan kovin suosittu retkeilyaika, minkä takia siihen kaikki tuntuu olevan tukossa. Sama kävi itse asiassa jo Lüneburgissa. En vain osannut ottaa opikseni. Tällä menolla, jos tätä jatkuu, olen Eisenachissa tuossa tuokiossa.

Katsoin siis reittikirjasta tulevia mahdollisia yöpymispaikkoja, joita sitten lähestyin sähköpostitse. Tälle päivälle näitä olivat Wernershöhe, Bad Gandersheim, Alfeld, Northeim ja Göttingen, suurin piirtein etäisyyden mukaan. Tuon ensimmäisen vastausta odottelin ennen muille kirjoittamista. Eberholzenin kylän kohdalla sitten päätin, etten lähde menemään Wernershöheen lainkaan. Jos siellä ei olisi voinut yöpyä, mikä asiaintila sitten kävikin ilmi myöhemmin, olisi ollut ylivoimaisen pitkä taival keskellä suurin piirtein ei mitään, ilman muita yöpymismahdollisuuksia. Eberholzenista sitten Heinumin kylälle, josta (kutsu)bussilla Bantelnin asemalle, josta sitten Göttingeniin, joka ensimmäisenä vastasi ja ainoana tarjosi yösijaa. Periaatteessa olisin hyvin pystynyt kävelemäänkin Heinumista Bantelniin, aikaa oli riittävästi, tie vain näytti ja sitten olikin kovin samanlaista kuin Eberholzenista Heinumiin, ei keliä, olemattomat pientareet, autot menevät tuhatta ja sataa. Heinumiin kävellessä tuli vastaan Volvo, jolla vauhtia silmämäärin oli n. 150 km/t.

Junassa on aina kiva matkata, niin nytkin, pettymyksestä (Enttäuschung) huolimatta. Göttingen myös tavallaan liittyy koko tähän reissuun sikäli, että kun viime kesänä oli tarkoitus juhlistaa Eisenachissa Interraililla yöpymisen 50v-päivää, mikä sitten ei sen lonkan takia onnistunutkaan, läksin nimenomaan Göttingenistä bussilla.

Tätä joskus olen kertonutkin, tulkoon nyt vielä tähän kirjatuksi, että kun bussin pääteasemalta kävelin Warthan rajanylityspaikalla, matkalla länsipoliisi pysähtyi vierelle ja kehotti varovaisuuteen, kun itäpuolelta saattavat ampua. Rajanylitys vouchereitten ostoineen sujui ongelmitta, itäpuolella bussia odotellessa tulee sitten luokse rajamies konepistooli kainalossa, toteaa yks’kantaan: ”Nicht laufen!”, niinkuin olisi käynyt mielessäkään 😣 Aivan ihana saksalaispariskunta maksoi bussimatkani, ikikiitollinen olen heille! Se päivä, myöhemmin vasta tajusin, oli Bachin kuolinpäivä. Joka minut tuntee, tietää Bach-rakkauteni 😅

Eisenachiin päästyä tulee toivon mukaan enemmän kävelykilometrejä päivää kohti kuin tänään!

Kun musiikkia tuli sivutuksi, en pysty olemaan ihmettelemättä sitä tyyliä, joka näyttää olevan vallalla niin Saksassa kuin Suomessakin, että joka paikassa pitää olla jokin äänilähde auki, hiljaisuus ja luonnolliset äänet ovat pannassa. Joskus liki mieluummin tilaisi kattilan päähän ja jonkun sitä astaloimaan. Ei pysty ymmärtämään! Enkä muuten haluaisi klassistakaan kaiken aikaa soimaan taustalle, samasta syystä.