Päivä 10, Sarstedt – Diekholzen

Tänään alkoi tuntua lämpimältä, pullotkin, jotka tähän asti ovat olleet mukana liki näön vuoksi, tulivat nyt tarpeeseen. Kokonaan eivät tyhjentyneet, mutta oli hyvä muistutus tuleville päiville, kun lämpöä on luvassa vielä enemmän.

Tämän päivän reitti oli todellakin kaksijakoinen. Alkuosa Sarstedtista Hildesheimiin oli liki kuten tähänkin asti, tasaista ja vaihtelevan kapeata polkua. Hildesheimin jälkeen alkoi sitten kiipeäminen, jota jatkuu hyvinkin loppumatkan. Lähes heti alussa tuli 80 nousumetriä noin puolen kilometrin matkalla, tiesi kiivenneensä. Ylempää oli kyllä sitten tosi komeat näkymät.

Matkavauhti on ollut hieman alle sen viisi km/t, mitä arvelin ja tavoittelin. Erityisesti hitaita ovat olleet märät polut, koska ovat mutaisia ja liukkaita, ja myös nämä umpeenkasvaneet polut, joita tällekin päivälle riitti. On siinä ihmettelemistä, kun kummallakin puolella kasvaa omanmittaista ja pidempää nokkosta. Oman hidasteensa muodostavat sitten ihmiset. Joillakin on mukana uteliaita koiria, jotkut muuten vaan jäävät juttelemaan. Pari koiraa oli tänään sellaista, etteivät kovin tuntuneet tykkäävän selkärepuista. Liian vähän on sitten kulkijoita näillä teillä.

Varsin ihastuttava juttu oli, kun tulin tähän katoliselle kirkolle katsomaan tätä yösijaa, joka sivumennen sanoen on aivan ihastuttava, avainhenkilön seurassa oli muusikko, joka ryhmänsä kanssa on huomenna tulossa soittamaan konserttia kirkossa. Kuvitelkaapa hämmästystäni ja riemastustani, kun joku tietää, mikä on sinkki.