Päivä 8, Celle – Hannover

Tämmöinen päivä taas.

Kuten kaupunkien välisestä mitasta voi päätellä, oli tänään taas julkisilla käyttöä. Cellestä lähdin kävelemään vähän isompaan kylään nimeltään Engensen. Siellä piti oleman kohtuulliset yöpymismahdollisuudet. Niistä ei mikään toteutunut. Kun niistä palveluitten puutteesta mainitsin, tilanne tässä oli se, että Engensenin ja Hannoverin välissä ei ollut oikein mitään, mitä edes olisi voinut yrittää. Siispä Hannoveriin…

Kun pienistäkin asioista voi iloita, tänään ilahdutti, että vaikka sääennuste kovasti näytti sateiselta, todellisuus oli pilvipoutaa. Pilvipouta onkin mitä mainioin vaellussää, olin kiitollinen. Sitten taas kun tylsyydestä mainitsin, jotakin varmaan kertoo sekin, että kävelypätkällä nousumetrejä tuli peräti 17, hyvin tasaista ja hyvin suoraa siis.

Hauska juttu tänään oli semmoinen, kun Cellestä lähdettyä tuli vastaan rouva koiran kanssa. Koira tuli tekemään tuttavuutta kanssani. Oli kuulemma löytökoira. Syntyikin siitä vähän enemmän juttua, kun hän huomasi Helsinki-paitani, on käynyt siellä useamman kerran miehensä kanssa. Olisi kahviakin tarjonnut, mutta mitäs juuri aamiaisen nauttinut lisäkahvilla tekee, siispä matkaa jatkamaan. Myöhemmin tuli vastaan pari irlanninsusikoiraa, jotka hieman muistuttavat mielirotuani eli skotlanninhirvikoiraa, isompia ja raskaampia vain.

Keskeytymättömän kävelyn pitkä kesto todennäköisesti tuotti pienen rakon vasempaan kantapäähän. On aika outo paikka, mutta siinäpä on. Vähän oudompi juttu oli sitten oikean nilkan kanssa, joka pari kertaa tuntui pettävän alta. Jos esiintyy useammin, voi olla syy jopa lopettaa tämä reissu 😞