Päivä 7, Böddenstedt – Celle

Niin, tänään tapahtui jotakin ennenkuulumatonta, kun Beedenbostelissa tapasin toisen Via Scandinavican kulkijan. Jäin tuunaamaan leimaa passiini, hän lähti jatkamaan. Enää ei nähty. Eikä ehkä nähdäkään, kun ymmärtääkseni hän oli menossa Hannoveriin, joka ei ole enää kovin kaukana. Jatkoin tuolta Oppershauseniin ja Wienhauseniin. Niistä kun ei näkynyt löytyvän yösijaa, piti ottaa bussi Cellen kaupunkiin, josta sellainen sitten ilmaantui.

Aika dramaattisen tilanteen todistajaksi jouduin, kun jokin noin korpin kokoinen haukka lenteli sähkötolpasta toiseen. Pari pääskystä lenteli aivan hermona ympäriinsä ja sitä haukkaakin päin. Niillä lienee ollut pesä lähistöllä, saattoi olla jopa poikasia.

Saksassa on paljon hyvää, mutta näitten vaellusten kanssa on hieman tuskallista, kun joutuu kävelemään kymmenet kilometrit liki näkemättä ihmisiä ja täysin vailla palveluita. Espanjassa hyvä jos viisi kilometriä pääsi niin, ettei ollut kylää ja kahvillakäyntimahdollisuutta. Vaeltajia pitäisi saada lisää, siitähän se on kiinni.