Päivä 4, Büchen – Lüneburg

Tämä päivä oli vähintään kaksijakoinen, hyvää ja huonoa ja sitten kaiketi myöhemmin selviävää…

Aamu lähti siis Büchenistä harmaitten pilvien alla. Niinhän sadetta sitten alkoikin tulla, eikä ihan heti loppunutkaan. Kolme tuntia sitä kesti yhtä mittaa, noin, pienempiä ja isompiakin ropsauksia tuli vielä myöhemminkin. Viimeisimmät olivat sen verran rajuja, että hyvä kun eteensä näki.

Koetin siis edellisenä iltana varata pedin Lauenburgin toisesta retkeilymajasta, viehättävä vanhakaupunki muuten. Sieltä vastasivat olevansa täynnä, ja se toinenkin on täynnä. Siinä sinne jäämisessä ei olisi sitten ollut järkeäkään, kun olin Lauenburgissa jo puolenpäivän tienoissa. Eteenpäin siis. Oli aivan ihanaa, kun aivan vetisenä ja vähän mutaisena menin Bootshaus-nimiseen paikkaan, ravintolaan siis. Siellä oli jokin juhlaseurue, joten ensin olivat sitä mieltä, etten sieltä mitään saa. Laittoivat sitten keittoa ja kahvia. Iso ilo! Kun läksin pois, yksi meni luutun kanssa kuivaamaan lattiaa. Kertoo siitä, miten märkä oikeasti olin.

Matka sitten jatkui Elben toiselle rannalle, jossa Artlenburgissa sain vielä yhden leiman pikku kirkosta. Oli erikoinen rakenne kirkkosalissa, pieni alttari pitkällä sivulla, istuimet kaaressa ympärillä. Sattui siinä pappi paikalle, kahvilaa kysyin, jotta vessaankin pääsisi. Antoi minun käyttää kirkon eriötä. Totesin siinä sitten, että kolmenkymmenen kilometrin kävely riittää. Otin bussin Lüneburgiin, vähän sillä mielellä, että kai entisajankin vaeltajat saattoivat pikkuisen matkata hevoskyydillä viljasäkkien päällä, jos sopivasti kohdalle sattui 🤔 Lüneburgin Johanneksen kirkossa muuten aikanaan oli urkurina Georg Böhm, jonka oppilaana kävi muuan koululainen Johann Sebastian Bach ❤️

Ehdottomasti siis positiivista oli se, ettei vasemman jalan rakko aiheuttanut tänään mitään huolta.

Lüneburgin majapaikkatilanne oli sellainen, että ilo edellispäivän edullisesta yöpymisestä varsin haihtui. Pitäisi osata ennustaa tulevaisuutta, jotta tuollaisilta yllätyksiltä välttyisi.

Menneiltä päiviltä jääneitä huomioita pari kappaletta: ensiksi ihmetytti se, että ensimmäisenä kulkupäivänä leposyke oli pitkään alle 50, kun kotona on pyörinyt kuudenkympin tienoilla, toisena sitten se, kun kolmannen päivän aamiaisella Möllnissä yksi vieras oli kasvonpiirteiltään aivan Orbanin kaksoisolento. Keskivartalo jos olisi ollut tukevampi, olisi ollut muutenkin.