Primitivo jälkisanat

Niin,

huomasin FB-ryhmässä joidenkin kulkijoiden kirjanneen vuodenvaihteen tunnelmia ja muistumia omasta matkastaan. Kun siihen suuntaan omatkin ajatukset ovat kulkeneet, ryhdyin tuumasta toimeen.

Oma Camino oli ilman muuta vuoden kolmen parhaan kokemuksen joukossa. Primitivo-reitti oli vaativa, muuta en odottanutkaan. Hieman oli hankaluuksiakin matkassa, kuten aiemmista kirjoituksista on saattanut lukea. Lisähankaluus syntyi siitä, että Arzúasta lähdettyäni havaitsin hukanneeni yhden pussin, jossa oli mm. hampaanhuolto- ja parranajotarvikkeet. Hammasharjan ja -tahnan sai helposti hankituksi kaupasta. Sänki sai kasvaa omia aikojaan. Viestin asiasta Arzúan albergoon, mutta ei siellä kukaan ollut sitä havainnut. Ilmeisesti hyvät tavarat olivat jollekulle kelvanneet.

Mainitsin santiagolaisen squashin pelaajan, jonka toivoin tapaavani. Eihän se onnistunut. Kaveri voitti ne kisat, minkä jälkeen on syytä juhlia ja sitten myös olla perheen kanssa. Aikaikkuna oli ihan liian pieni. Sattui sitten niinkin, että syyskuussa Helsingissä pelattiin ammattilaiskisa, jossa oli mukana kaksi espanjalaispelaajaa. Toisen kanssa kun juttelin, hölmistyin hieman, kun hän kertoi myös asuvansa Santiagossa. Seuraavalle kerralle on sitten tiedossa kaksi tapaamista, kunhan vaan osaa sovittaa aikataulunsa. Tämän kaverin ajoin lentokentälle. Hän katsoi minua tosi pitkään, kun kerroin kulkeneeni Monte del Gozosta paljasjaloin Santiagon keskustaan…

Toinen espanjalaispelaajista asuu Barcelonassa, jonka kautta palasin Suomeen. Syvälle tunteisiin kävi käynti Sagrada Familiassa. Caminollahan polut kulkivat hyvin paljon metsissä. Kun Sagrada Familia on omalla laillaan metsä, koin hyvin vahvasti matkan sulkeutuvan siinä täydellisesti.

Monta kertaa kun tästä kerroin ihmisille, tunteet nousivat pintaan, johdatus ja pyhyys olivat lähellä.

Hauska tarina matkalta on myös se, miten minulta Primitivon suhteen kysyttiin lähes täsmälleen sama kysymys kuin sinkinsoiton suhteen (sen aloitin helmikuussa 2018). Kysymys oli siis: ”Niin, että tästä sitten päätit aloittaa?” Primitivo kun on eri Camino-reiteistä kaiketi vaativin, sinkki puolestaan vaskisoittimista hankalimmasta päästä. Ei kai siitä muuta voi päätellä, kuin että hullunrohkeus on yksi luonteeni piirre.

Syksyllä käytin hieman aikaa ja kokosin kävelyn numeroita alla olevaan taulukkoon. Numerot ovat siis ranteessani olleesta kellosta, josta ovat siirtyneet puhelimeeni.