Matka lähenee loppuaan. Aamulla lähdin Arzuasta, tätä kirjoitan Monte de Gozossa, josta vain viisi kilometriä perille.
Kulkeminen oli vielä tukkoisempaa kuin eilen. Primitivolla saattoi mennä vaikka tunti niin, ettei nähnyt ketään muuta. Nyt ei sellaista hetkeä ollut lainkaan, ja oman lisänsä tekivät vielä hurjasti, ainakin alamäissä, etenevät kymmenet pyöräilijät.
Vielä erikoisempi kulkukumppani oli hevonen. Nämä kolme eivät olleet ihan samaan tahtiin liikkeellä, mutta hevosetkin tarvitsevat leponsa, joten jonkin aikaa tuon kuvan ottamisen jälkeen havaitsin ratsastajat kahvilla ja hevoset parkkeerattuina polulle. Hieman jännitti edetä, kun tilaa ei ollut tarpeeksi olla hevosen takajalkojen ulottumattomissa, jos se vaikka olisi jostain syystä ottanut ärsyyntyäkseen. Kaikki toimivat kuitenkin rauhallisesti. Jossakin kohdin huomasin myös satuloidun aasin kahvilan edessä, joten monenlaisia kulkuvälineitä tuli tälläkin lyhyellä matkalla nähdyksi.
Erään niityn vieressä sitten huomioni herätti terävä pörinä. Kuinka ollakaan, dronehan siinä leijaili. Kuppilassa muutaman sadan metrin päässä välikahvilla ollessani satuin sitten kuulemaan, miten joku esittäytyi olevansa korealaisesta televisiosta. Se selittikin suuren määrän ihmisiä, joilla oli tavaton määrä kuvausvälineistöä, dronet mukaan lukien. Vähän ennen kahvilaa tuntui jokin drone pörräävän jopa ihan korvan vieressä.
Joskus siis on matkan loputtava.
Monte de Gozo on perinteisesti ollut paikka, jos on voinut nähdä ensi vilahduksen Santiagon katedraalista. Puut ovat nyt vieneet tämän mahdollisuuden, mutta ajatuksena se kuitenkin on kaunis ja nytkin mielessä. Tästä syystä myös halusin pysähtyä nimenomaan tässä.
Matkalla oppii itsetuntemusta, niin sanotaan. Onhan se totta. Selvästi minulle suunnitelmat ovat tärkeitä. Ei niin, että kun kerran olen jotakin suunnitellut, siitä täytyisi pitää kiinni kynsin ja hampain. Alkuaan tein kaksi päivämatkaversiota, joista toinen osoittautui selvästi mielekkäämmäksi. Sitä sitten muutin matkan kestäessä niin, että paria pätkää hieman pidensin välttääkseni mahdollisia täysiä albergoja. Aluksi ajattelin myös pitää Lugossa lepopäivän. Sen siirsin sitten Santiagoon, se kun on isompi kaupunki, ja Lugon muurin ehdin kiertää ja katedraalissa vierailla.
Pieni jännitys nyt on siinä, onnistuuko tämä santiagolaisen ystäväni tapaaminen. Hän on nimittäin paraikaa Itävallassa kisoissa, jotka päättyvät huomenna. Pieni aikaikkuna on, mutta voi olla niinkin, että lennot menevät ristiin.
Päivän ääni: suihkumoottorin jyly. Tänään polku kulki aivan Santiagon lentokentän vierestä, kaksi lentokonetta nousi aivan pään päältä. Se ääni merkitsee matkan alkua ja matkan loppua, matkasta toiseen siirtymistä. Se ääni myös osaltaan sinetöi tämän Primitivon päättymisen.
jyrkiwahlstedt 