Onpa metkaa kirjoittaa päiväluvuksi kymmenen, kaksi numeroa, ei ihan vähän kävelyä. Niin, reilusti päälle kaksi ja puoli sataa kilometriä on tullut taitetuksi, ihan askel askeleen perään (no, pikku pätkä pyörien päällä Hospitalesin alkuun, muistetaan), on loppukin jo aika lähellä, yksi yö enää matkalla, sitten perillä.
Tänään lähdin matkaan Ferreiran A Nave -albergosta hyvän aamiaisen antamalla energialla ja hyvien ohjeiden saattelemina.
Ei tämäkään päivä rajan ylityksettä mennyt. Päivän puolivälin jälkeen nimittäin kuljin Meliden kaupungin läpi. Täällä Primitivo liittyy Ranskalaiseen reittiin. Tämä näkyi välittömästi siinä, että erilaisia kulkijoita oli paljon enemmän. Pyöräilijöitä näkyi paljon.
Osalla kulkijoista oli valtavia rinkkoja, toisilla taas jokin kangasnyytti olkapäällä. Primitivolla varustuksen olivat huomattavasti tasaisempia, yhdenmukaisempia.
Melidessä kävin pankkiautomaatilla. Se olikin niin monimutkainen apparaatti, että hämmennyksekseni jouduin pyytämään apua. Ei sen kummempaa kuitenkaan, olisi vain pitänyt työntää kortti ensin oikeaan rakoon, mitä en arvannut tehdä. Vanha paranoia kortin kadottamisesta iski.
Ennen tätä episodia olin tavannut Josén, tutun O Piñeiralista. Hän oli menossa lähipulperiaan, johon sitten suuntasin minäkin. Vaan kuinkas sitten kävikään, eipä José ollut missään. Ehkä olivat kaverit napanneet mukaansa jonnekin muualle…
Muutama ylimääräinen askel tuli rahan ja pulperian vuoksi otetuksi, molemmat kun olivat selkeästi pois tuolta Primitivon reitiltä. Matka jatkui sitten vaihtelevasti Arzuaan, jossa parhaillaan latailen laitteita ja suunnittelen iltaohjelmaa. Se saattaa olla kuitenkin yksinkertainen: ruokaa ja unta.
Tänään huomasi tien varressa selvästi alueen elinkeinorakenteen erityispiirteen. Lehmistä oli nimittäin oma liikennemerkki.
Metsässä ja maaseudulla tolpat ohjaavat kulkua mainiosti. Kaupunkialueella tolppia ei näe, joitakin kylttejä kylläkin. Varsinaisena ohjauskeinona toimivat katuun upotetut simpukat. Se onkin kaunista katseltavaa kulkiessa.
Päivän ääni: tuulivoimalan siivet. Tänään luulisin ohittaneeni viimeiset tuulivoimalat, tuulta oli sen verran, että moni voimala oli selvästi käynnissä. Aikamoista matalaa huminaa pitivät siivet.
Huomisen suunnitelma on vielä hieman auki. Tai siis suunnitelma on olemassa, mutta mahdollisesti muuttuu. Ajatuksena alkuaan oli pysähtyä Monte de Gozoon, josta perille on vain lyhyt matka, mutta saattaa olla, että siitä siirryn vielä ihan pikkuisen lähemmäksi määränpäätä. Ihan perillekin olisi ehkä mahdollista mennä, mutta siinä en näe kuitenkaan suuresti mieltä, kun suunniteltu tapaaminen ei kuitenkaan onnistu etuajassa. Monte de Gozon albergo olisi kiintoisa tuttavuus, opaskirjan mukaan kun siellä on neljäsataa nukkumapaikkaa.
Arzuan albergo (The Way) myös selvästi näyttää kulkijoiden erilaistumisen Ranskalaisen myötä. Kaikenlaista turistia on liikkeellä. Hauskaa kuitenkin oli tavata Grandasissa tapaamani ranskalainen Meliden jälkeen, näin assosiatiivisena rönsynä.
Päivitys: muisti palailee pätkittäin, joten mainittakoon tähän melkein lopuksi, että opetin tänään suomen lukusanoja puolalaiselle ja argentiinalaiselle (joka siis lisättäköön kansallisuuksien lukuun).
Saman tien illallistiedotus.
jyrkiwahlstedt 